Lisätietoa iensairauksista

Hampaiston kiinnityskudossairaudet aiheutuvat suussa elävien bakteerien kasvusta biofilminä hampaan pinnalle. Biofilmi on bakteerien muodostama "yhdyskunta". Mitä pitempään biofilmi pääsee kehittymään, sen haitallisemmaksi se muodostuu elimistölle. Ihmisellä on tehokas puolustusjärjestelmä, joka vastaa bakteerien aiheuttamaan rasitukseen. Puolustuksen pettäessä havaitaan sairauden merkit hampaistossa eli syntyy hampaan kiinnityskudoksen tulehdus.

Alussa havaitaan ikeneen rajoittuva ientulehdus eli gingiviitti. Sairauden edetessä myös muut hampaan kiinnityksen rakenteet vaurioituvat ja luu alkaa tuhoutua hampaan ympäriltä. Tällöin puhutaan kiinnityskudostulehduksesta eli parodontiitista.

Oleellisesti näihin sairauksiin liittyy myös hammaskivi, mikä on mineralisoitunutta biofilmiä. Sairauden edetessä hampaan ientaskut syvenevät ja tekevät bakteereille optimaalisen paikan kehittyä. Hammaskiveä muodostuu myös syvälle ientaskuihin ja toimii kasvualustana bakteereille.

Yleensä iensairaudet ovat kroonisia, eivätkä välttämättä aiheuta minkäänlaisia oireita potilaalle. Pitkään jatkuessaan ne voivat tuhota koko hampaan kiinnityksen ja hammas voi irrota kuopastaan. Tulehdus voi olla paikallinen tai se voi kattaa koko hampaiston.

Täyden hampaiston tulehdusalue voi olla jopa 20 cm2 kokoinen, eli sitä voi verrata kämmenen kokoiseen haavapintaan. Tällainen "avoin haava" on siis bakteereille ja tulehduksen välittäjäaineille suora portti elimistöön.

Parodontiitilla on todettu olevan yhteyksiä esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin, diabetekseen sekä aivoinfarkteihin. Syventyneet ientaskut ovat suun alueen tulehduspesäke.

Implanttien vieruskudoksiin voi myös kehittyä tulehdus. Näitä hoidetaan samoilla periaatteilla kuin omiakin hampaita.